Tänään väsyttää ja on homeinen ja nuutunut olo. Voin melkein haistaa, kuinka raikkaalta ulkona tuoksuu ja lähes tuntea, miten ulkoilma virkistäisi oloa, silti istun tässä hievahtamatta mihinkään. Mitenhän tässä käy? Olen miettinyt, että lenkille olis kyllä mentävä, varsinkin kun on vapaapäivä ja kaikki maailman aika tarjolla. Yhtään ei huvita. Lähes kaikki vapaapäivät on tällaisia. Ne alkavat ihan hyvin, esimerkiksi tänäänkin heti aamulla heitin pyykit koneeseen ja aloin opiskella, kunnes huomasin, etten pääsisikään opiskeluista helpolla ja siis kyllästyin ja luovutin. Sen jälkeen olen vaan hengaillut netissä ja katsellut boxilta lempiohjelmiani. Aika kuluu... Ja alan taas tuntea, että olen heittänyt hukkaan koko päivän ja tottahan se on.

Parin tunnin päästä (viimeistään) menen lenkille. Haluaisin velloa itsesäälissä ja olla nuhjuinen rauhassa, mutta samalla koetan kaivaa jostain sen tunteen, sen rauhan minkä saavuttaa lenkillä ja tunteen lenkin jälkeen, kun on taas ottanut askelen eteenpäin, repinyt itsestään ylimääräistä energiaa. Hartiat ja niskakin on ihan sairaan jumissa ja luulenpa johtuvan töistä. Urheiluhan auttaa... vai jäykistyykö lenkkeillessäkin niskat? Emmätiiä...

Kävin sitten mittaamassa keskiviikkona juoksemani matkan enkä oikein tiedä ollako kovinkaan tyytyväinen. Oli tullut juostua 7 kilsaa aikaan 55 minuuttia. En kyllä tuosta päätellen saa millään ilveellä juostua kymmentä kilsaa alle tuntiin. Vähän tietty pystyn vauhtia lisäämään, jos on pakko riippuen siitä pistääkö tms. Noh, mut tässähän ollaan menossa juokseen Naisten kymppi, joka on iloinen ja rento tapahtuma, eikä oo tarkotuskaan juosta veren maku suussa. Sitä paitsi en oo ikinä osallistunut mihinkään juoksutapahtumaan, joten kokemus on sekin ihan itsessään.

Ja ihan varmana menen kohta lenkille!:)