Ajattelin nyt vastata Omenaisen taannoin esittämään kysymykseen koskien tavoitteitani tässä "projektissa".

Olen poistanut tavoitepainolukeman sivulaatikosta ehkä siksi, etten halua enää asettaa tiettyä aikarajaa sen saavuttamiseen, vaan mieluummin pyrin sitä kohden hitaasti, mutta varmasti. Ajatuksissani on kuitenkin luku 54, sillä sen verran painoin noin puolitoista vuotta sitten. Muistan olleeni jopa kerrankin tyytyväinen vartalooni. Muistan, kuinka vaatteet istuivat kauniisti päällä eikä mitään tursunut mistään. Muistan, että oli helppo olla sinut itsensä kanssa. Sitten lähdin vaihtoon, tuli juotua viiniä vähintään pari kertaa viikossa, syötyä paljon vaaleaa pastaa ja leipää öljyn kera ja nautittua suklaata ilman että liikunnasta olisi ollut tietoakaan. Olin käsittänyt täysin väärin Välimeren terveet elämäntavat ja ennen kuin ehdin tajuta koko asiaa, oli paino noussut sellaset kahdeksan kiloa!!!

Olin tehnyt paljon töitä päästäkseni sopiviin kiloihin ja nyt se työ oli heitetty hukkaan muutamassa hassussa kuukaudessa. Toisaalta olin hirveän pettynyt itseeni ja toisaalta taas olen sitä mieltä, että vaihtoajasta pitää nauttia täysin rinnoin... Olisi sitä viiniä voinut silti vähän vähemmän lipittää;) Nyt, jottei samanlaista tilannetta pääse syntymään, yritän opetella pysyviä terveellisiä elämäntapoja. Tuntuu, että nyt alan muutenkin olla sen ikäinen, että on aika aikuistua ja alkaa välittää itsestään enemmän. Kun ikää tulee lisää, ei enää kehokaan muokkaudu mihin tahansa ainakaan niin nopeasti ja helposti. Eli jos mulla kerran on joku hassu oma hyvän olon ihannevartalokuva päässä, niin nyt jos koskaan on aika päästä siihen ja jäädä siihen.

Ei ole kuitenkaan kyse pelkästään ulkoisista seikoista, vaan liikunnasta tulee hyvä mieli ja jaksaa paremmin myös silloin, kun elämässä on vähän alamäkeä. En halua hukata elämääni löhöten sohvalla, vaan haluan säilyttää ilon ja kipinän:) Eilen olin pitkällä lenkillä, juoksin 1h 10 min, eli "enkat"=) Siitäkin huolimatta lenkki meni hyvin, vaikka korvakuulokkeet tippu koko ajan paikaltaan ja puolessa välissä otin ne kokonaan pois. Pakko saada kunnon kuulokkeet, ehkä sellaset, joiden sanka menee niskan takaa... Musiikki on niin must, että mä jaksan...

Noniin, mutta nyt olis aika lähteä pikku hiljaa kaupungille. Pari synttärilahjaa pitäis löytää ja aurinkokin paistelee kivasti:)