Cioccolata ei näköjään handlaa kovin hyvin yksinäisyyttä. Viikko yksin kotona ja toiveissa olleesta treeniviikosta ei ole tietoakaan. Miehen juhlinnoista jäänyt sipsipussi kyllä on kovaa vauhtia tyhjentynyt, samoin pari olutta kadonnut jääkaapista ja jopa muutama ihme voitaikinanakkisuolainen, joita en olisi ikimaailmassa kuvitellut syöväni. Niiden lisäksi on vielä pitänyt erikseen ostaa suklaata parina päivänä. Olen vähän vihainen itselleni. Tiedän, mitä kuuluisi tehdä, mutta en tee niin.

Olen muutenkin aina ollut se, joka mieluiten valitsisi sen helpomman tien. Televisio on helppo avata, paljon helpompaa kuin erinäisten roikkuvien asioiden hoitaminen ajoissa. Kaverin kanssa on kiva mennä kahville ja kahvilassa on paljon helpompaa valita välitön tyydytys, eli jokin kaloripommi + latte, kuin ottaa jotain kurjaa teetä tms. ja odottaa peilin antamaa tyydytystä monta päivää, viikkoa tai kuukautta.

Uudesta tukasta oon ainakin saanu kovasti kehuja:)