Hyvää kesää siis vielä kaikille ja uskokaa tai älkää, tänään menen lenkille:) vapaapäivän kunniaksi. On kroppa tainnut sitä vähän kaipaillakin, viime kerrasta kun on jotain yli kuukausi...krhm...

Olen muutenkin aina ollut se, joka mieluiten valitsisi sen helpomman tien. Televisio on helppo avata, paljon helpompaa kuin erinäisten roikkuvien asioiden hoitaminen ajoissa. Kaverin kanssa on kiva mennä kahville ja kahvilassa on paljon helpompaa valita välitön tyydytys, eli jokin kaloripommi + latte, kuin ottaa jotain kurjaa teetä tms. ja odottaa peilin antamaa tyydytystä monta päivää, viikkoa tai kuukautta.

Uudesta tukasta oon ainakin saanu kovasti kehuja:)

Tän viikon mies on muualla, joten voin täysillä keskittyä ihan vain itseeni. Töissä on iltavuoroa, mutta olen päättänyt käydä lenkillä ennen töitäkin, vaikka sitten olisikin töissä ihan rättipoikki. Tämä aamu alkoi jo ihanasti, kun kuorin ihon kunnolla suihkussa ja laitoin päivettävää vartalovoidetta. Huom: päivettävää, ei itseruskettavaa, sillä ihoni on niin vaalea, että näyttäisin ihan naurettavalta niine ruskeine laikkuine, mitä itseruskettava saa aikaan. Olen nyt tosi hyvällä ja kesäisellä mielellä, kun kävin tuossa edellispäivänä kampaajallakin ja leikkautin hiukseni ihan lyhyiksi!!! Mulla ei ikinä oo ollut näin lyhyitä hiuksia ja oon innoissani ja tosi tyytyväinen:) Niskassa tuntuu vaan parin sentin hapsuja ;) Kesätukka!!! Mitähän ne sanoo töissä tänään...??

Vitsit, tuntuu, että oon saanu jostain lisää itsetuntoa tai jotain, koska en olisi ikinä uskaltanut leikata hiuksiani näin lyhyiksi joskus viis vuotta sitten. Tai leikkautinhan mä nämä about kolme vuotta sitten, mutta en todellakaan ollut silloin tyytyväinen, lähinnä kauhuissani ja vannoin, etten leikkaa enää ikinäikinäikinä. Itsetuntoni oli ihan nollassa ja tunsin itseni todella rumaksi:( Nyt on ihan toisenlainen olo:) On enemmän rohkeutta tehdä, mitä MINÄ haluan, enkä välitä enää niin paljon siitä, mitä muut ajattelevat. Sitä paitsi hiukset kasvavat aina takaisin, uusiutuva luonnonvara. Nyt kun vielä saisi otettua sen napakorun...

Ei ehkä kovin paljon kuumempi sää ois voinu olla juoksemiseen, ku mitä eilen oli, mutta selvittiinhän siitä. En kuukahtanut mihinkään matkan varrelle;). Aamulla kyllä vähän alkoi jännittää, kun varjossakin näytti jo 24 astetta! Onneksi muistin laittaa aurinkorasvaa ja lippiksen päähän, ilman olis ollut todella tuskaa...

Ensimmäiset pari kilsaa jännitin, että alkaako pistää ja miltä juoksu tuntuu. Vauhti oli kuitenkin aika hyvä ja tasainen, jatkuvasti piti kyllä ohitella edellämenijöitä, kun joku alkoi kävellä heti alussa. Se snadisti häiritsi. Keskiväli oli kaikkein vaikein, varsinkin hiekkatieosuus, joku tuntui jatkuvan ikuisuuden. Hiekka vaan pöllys ja askel oli raskas. Vesipisteellä kaadoin vettä päähän ja se viilensi mukavasti hetkeksi. Valokuvauspisteellä hymyiltiin reippaina ja viimisen kilsan juoksin tosi kovaa=). Aikaa meni about 1h 12min, eli ei mikään huippuaika, mutta ei sillä helteellä vaan jaksanut enempää. Ainakin juoksin koko matkan:).

Nyt työt kutsuu, joten pakko mennä. Hauskaa kesäpäivää kaikille!

Juuh, olen tainnut aika ahkeraan herkutella tässä viime aikoina, eli mistään laihdutusprojekteista ei voida puhua. Suklaata on mennyt melkein joka päivä ja Aino ihanaa maitosuklaajäätelöä kauhoin myös tossa taannoin. Jep jep... Älkääpä ottako mallia;)

Parin tunnin päästä (viimeistään) menen lenkille. Haluaisin velloa itsesäälissä ja olla nuhjuinen rauhassa, mutta samalla koetan kaivaa jostain sen tunteen, sen rauhan minkä saavuttaa lenkillä ja tunteen lenkin jälkeen, kun on taas ottanut askelen eteenpäin, repinyt itsestään ylimääräistä energiaa. Hartiat ja niskakin on ihan sairaan jumissa ja luulenpa johtuvan töistä. Urheiluhan auttaa... vai jäykistyykö lenkkeillessäkin niskat? Emmätiiä...

Kävin sitten mittaamassa keskiviikkona juoksemani matkan enkä oikein tiedä ollako kovinkaan tyytyväinen. Oli tullut juostua 7 kilsaa aikaan 55 minuuttia. En kyllä tuosta päätellen saa millään ilveellä juostua kymmentä kilsaa alle tuntiin. Vähän tietty pystyn vauhtia lisäämään, jos on pakko riippuen siitä pistääkö tms. Noh, mut tässähän ollaan menossa juokseen Naisten kymppi, joka on iloinen ja rento tapahtuma, eikä oo tarkotuskaan juosta veren maku suussa. Sitä paitsi en oo ikinä osallistunut mihinkään juoksutapahtumaan, joten kokemus on sekin ihan itsessään.

Ja ihan varmana menen kohta lenkille!:)

Muuten on hyvä olo, hyvä mieli. Tänään tehdään miehen kanssa itse hampurilaisia:) nam.

Opiskelukiireistä on tavallaan päästy, tai ainakin pahin on ohi. Kandin työ meni läpi (thank God), vielä ois pientä viimeistelyä edessä ja sitte lopullinen palautus. Sen lisäks pari pientä kirjallista tehtävää ja kesäkuussa viimeistään voi sanoo, että koulu on tauolla.

Nyt oon sitte koittanu palata lenkkipoluille pikku hiljaa. Kävin ekaa kertaa viime perjantaina ja toisen kerran eilen. En ole ihan tyytyväinen näihin lenkkeihin, koska kummallakin pisti ja lenkit jäi puoleen tuntiin. Tiedän kuitenkin, että tauko on siihen syynä ja nyt pitäis vaan jaksaa sinnitellä, niin kohta lähtee paremmin rullaamaan... Naisten kymppiin on enää vajaa kaks viikkoa, joten voi olla, et joudun vähän väkisin repäsemään sen kymmenen kilsaa. Lisäks jännittää, kuinka kovaa sisko juoksee, kun yhdessä ois tarkotus matka taittaa... Noh, kunhan menestys ois ees parempi ku Suomella viisuissa;) Oma suosikkini oli muuten Bosnia & Herzegovinan biisi: http://www.youtube.com/watch?v=sJX0Ij3WD3M Jotenkin siinä vaan oli sitä jotain...

Paino ei kuitenkaan ollut noussut, joten selvillä vesillä ollaan toistaseksi, eikä tarvi aloittaa ihan nollasta, kunhan ne lenkkipolut taas kutsuu ehkä sitten viikon, parin päästä...

Opiskelujen kanssa on isoja kiireitä, ToDeLLa isoja... Oikeastaan minuakin suurempia sikäli, etten tahdo pysyä perässä. Kandintyö pitäisi palauttaa viikon päästä, vaan onko se valmis??? -Ei tosiaankaan. Todennäköisesti jää jollain lailla keskeneräiseksi ja silti pitää vaan palauttaa ja sitten selitellä siellä, että miksi en ole käsitellyt sitä ja tätä ja miksi tässä olen kirjoittanut ihan aiheen vierestä jne. Olen tietoinen tästä kaikesta jo etukäteen, mutta en nyt vaan pysty. Voitan itseni jo sillä, että yleensäkin teen sen johonkin vaiheeseen. Olen tästä ruikuttanut jo pari vuotta tavallaan... Alan olla liian vanha kandiksi ja pitäisi päästä jo eteenpäin.

Niin että sellaista kuuluu tänne. Ei olisi aikaa kirjoittaa edes tätä paria riviä, mutta tähän tämä aina luisuu, kaikkeen muuhun mahdolliseen tekemiseen, mikä vaan mieleen tulee ja tuntuu sillä hetkellä todella tärkeältä:)

Kaiken lisäksi on ihana ilma, eli aivan täydellinen koneen ääressä kökkimiseen...